Meksiko – Yksi tuuhea kulmakarva ja kasa kansanhuveja Mexico Cityssä

MEXICO CITY, MEKSIKO. Kaikki tietävät naisen, joka katsoi maailmaa uskomattoman pitkän kulmakarvarivin varjosta. Sama nainen jätti pysyvän, alati toistuvan jäljen koko meksikolaiseen kulttuuriin. Frida Kahlo – tuskaisten ja kummalla tavalla jopa hieman rojalististen pöyhkeiden kuvien tulkki, värien taituri ja Meksikon kulttuurikeulakuva.

Vierailimme Fridan ihanan sinisessä kotitalossa, Casa Azulissa Mexico Cityssä. Aivan hurmaava huvila keskellä mielikuvien meksikolaiskaupunginosaa Coyoacania. Tai oikeastaan alue on varmaankin hyvinkin kaukana raaimmasta realiteetista, mutta kameran filmille värikästä, kauniisti raihnaista kaupunginosa vanhusta olisi voinut kuvata muutamankin muistikortillisen.

Idylliä säesti mariachien soitanta, positiivarit ja tietysti lähiliikenteen pärinä. Löytyipä alueelta ne perinteiset harmaat basilikat, kuten jokaisella Hollywoodin luomalla lavastemeksikolaisalueellakin. Kaunista ja hurmaavaa. Tunnelmaa ja oikeita ihmisiä. En ihmettele, että siellä lepäsi myös Fridan mieli.

Koska kulttuurin ja estetiikan rinnalle piti reissulaistenkin saada myös hieman ronskimpaa viihdykettä päätimme panostaa tänään kansanurheilulajeihin: Yhteen, jossa koko suoritus perustuu showhun ja näyttelemiseen ja toiseen, joka – noh – maaleja lukuunottamatta on pelkkää showta ja näyttelemistä sekin. Aamutuimaan päälle siis jo Meksikon jalkapallopaita ja pieni kävely mellakkapoliisien keskelle Plaza de la constitucionille, jonne oli pystytetty valtava kansankatsomo.

Torin keskellä oli valtava lippu salossa, tietenkin. MM-kisat ja Meksikon matsi sentään. Vaikka kisat ovat Etelä-Afrikassa, niin tänään tuntui, kuin ne olisi käyty aivan vieressä. Niin käsinkosketeltava jännitys oli tuhansien ihmisten keskellä Meksiko-Uruguay-ottelua äärimmilleen kansoitetussa ulkoilmakisastudiossa.

Illalla sinetöimme kansanhuvit vieläkin uniikimmalla sportilla, kun lähdimme ihmettelemään meksikolaista showpainia Lucha Libreä. Isot miehet (ja naiset) pikkiriikkisissä kiiltelevissä pöksyissä ja koko pään peittävissä maskeissa tönivät harjotellusti toisiaan ja kansa hurrasi. Olé, mikä päivä!